Päivä 26: Campagnanon antiikkimarkkinat ja il palio

Aurinko porottaa mukavan lämpöisesti eilisen myrskyn jälkeen. Rauhallinen sunnuntaitunnelma vallitsee myyntikojujen välissä.  Alkupäässä katua myydään perinteisiä italialaisia ruokia: tiskiin on nostettu salamimakkaroita, kokonaisia juustokiekkoja, leipää ja mantelikeksejä, hilloja, öljyjä, prosciuttoa ja porchettaa eli kokonaisena paistettua possua, jossa voi olla vaikka pippuritäyte. Ihmiset jonottavat herkkuja. Ostamme due panini con porchetta ja raavas myyjä alkaa veistellä possusta viipaleita sämpylän sisään. Leikkelyn lomassa hän ojentaa ostajalle maistiaisen lihasta veitsensä kärjellä, ja jatkaa sitten lihan latomista sämpylään. Istahdamme puistonpenkille syömään pikalounaan, ennen kuin lähdemme katsastamaan, mitä muuta sunnuntaimarkkinoilla on myytävänä.

Campagnano di Roman antiikki- ja keräilytavaramarkkinat järjestetään joka kuun viimeisenä sunnuntaina ja silloin paikalla on kymmenittäin (tai kylän oman mainostuksensa mukaan sadoittain) myyjiä. Tavaraa on ainakin myynnissä paljon: on huonekaluja, astioita, englantilaista posliinia, messinkisiä vetimiä ja kolkuttimia, levyjä, lehtiä ja kirjoja, koruja, vanhoja työkaluja, kolikoita, koko pöydän täydeltä keramiikkapöllöjä (kaikki erilaisia). Tavaramäärästä huolimatta myyntitunnelma on vielä seesteinen ainakin puoliltapäivin.

Vanhassa keskustassa möyrii vielä pikkukaivuri, joka tasoittaa hiekkaa pääkadulle: kyltit kertovat, että tänään bakkanaaliohjelmassa on il palio, laukkakisa. Kuuluisassa Sienan Il Paliossa kisaavat hevoset, mutta täällä Campagnanossa ratsuina ovat aasit. Pikkuhiljaa väkeä alkaa kerääntyä hiekoitetun laukkaradan aitojen vierille. Odotellaan. Syödään gelatoa odotellessa.

Ja sitten se alkaa! Kuuluu kuminaa, rummut lyövät tahtia. Kadun päästä avataan portit ja kulkue lähtee tulemaan meitä kohti. Ensin tulevat lippujenliehuttajat, jotka heittelevät isoja lippuja kepakoineen kohti taivaita. Liehuttelijat ovat nuoria (ja vahvoja, osa myös komeita!) miehiä trikoissaan. Sitten tulee muu joukkio. Joukkueita eli kyliä on kahdeksan, ja kaikilla on tunnuksena jokin eläin. Tunnus liehuu lippuna, kun joukkueet kulkevat pääkatua pitkin. Ensin tulee lippu, sitten kisa-aasi ja lopuksi sekalainen joukkio vanhoihin asuihin pukeutuneita kyläläisiä. Jokainen kylä esittelee jotain erikoisalaansa tai osaamistaan. Kaiuttimista koko aamupäivän raikunut kovaääninen musiikki on vaihtunut naisselostajan ääneen, joka luettelee kulkueeseen osallitujien nimiä ja kertoo muita taustatietoja. Välillä selostaja kehottaa: "Un applauso!"

Eri joukkueiden eli kylien tunnuksia

Joukkueet marssivat pääkadulle niin rauhalliseen tahtiin, että kun kaksi tuntia on kulunut, meidän on pakko lähteä koticasaan päiväunittamaan ja ruokkimaan Käsimatkatavara sekä pakkaamaan. Niinpä meiltä jää varsinainen kisa näkemättä, mutta näemmepähän ainakin kulkueväkeä ja taitavia lipunheittelijöitä. Niin ja muutaman aasinkin. Muita turisteja emme väkijoukossa kyllä tänään nähneet, joten tämä tämänpäiväinen palio varmaankin lasketaan semmoiseksi aidoksi elämykseksi.

Kadun ylle oli viritetty lippuja ja pääkadulle oli levitetty hiekkaa kisaa varten. Coopin parkkipaikalla muutama kulkuelainen poseerasi vielä erikseen minulle, Suomi-turistille.