Lapsiperhe automatkalla, osa 1: ajomatka Ruotsin halki

Viisi matkapäivää takana ja 1300 kilometriä tässä vaiheessa plakkarissa. Olemme automatkalla. Tässä 5 vinkkiä ajomatkaan Ruotsin halki.

Pakkasimme farmariratsumme heinäkuun alkupuolella ja syöksähdimme kotomaakunnastamme Helsinkiin. Laivamatkan olin varannut retkueellemme tarpeeksi ajoissa, jotta saimme perhehytin. Viime vuoden Visbyn-reissusta viisastuneena jätimme laivan seisovan pöydän väliin - se ei nimittäin tee perhedynamiikallemme hyvää. Munimme kuitenkin á la carte -ravintoloihin menon kanssa niin pitkään, että kun nälkä iski, olivat jonot liian pitkät. Tyydyimme siis kahvilan kana- ja katkarapuleipäsiin ja lapset taisivat nuolla nälkäänsä pallomeren palloja. (Sillä eivät ne mitään tietenkään halunneet syödä, koska vain leikkipaikka kiinnosti siinä vaiheessa.)

Vinkki 1: Koko perheen seuraavan päivän vaatteet ja muu Ehdottoman Tarpeellinen Sälä kannattaa pakata yhteen kassiin, joka on helppo napata autokannelta mukaan rappusralliin. Tee ruokailupaikkapäätös ajoissa ja /tai ota pientä evästä kuten sosetruuttia ja hedelmiä iltapalaksi mukaan hyttiin.

Kun rantauduimme torstaiaamuna Tukholmaan, otimme suuntiman kohti Kolmårdenia. Pysähdyimme kuitenkin heti kohta Maxiin eli Ruotsin Heseen syömään. Leikkipaikat sekä sisällä että ulkona takasivat kohtuullisen jouhevan ruokailun ja hieman energianpurkua myös.

Vinkki 2: Max-sovelluksesta näet, missä hampurilaisravintolassa tien päällä on leikkipaikka. Autossa voit pelata itsesi kanssa bingoa eri -köpingien järjestyksestä: missä on Norr-, missä on Jön- ja missä Lin-? Entä unohditko jo Ny-:n?

Kolmårdeniin saavuimme puolen päivän jälkeen. Bamses Världin huvipuistokoneet ryskyttivät kutsuvasti, mutta kiertelimme kuitenkin ensin eläimiä etsien. Taaskaan emme jaksaneet laskeutua elefanttilaaksoon emmekä akvaarioihin, mutta muut eläimet kyllä kierrettiin kuumassa. Väsyneet matkailijat yöpyivät Norrköpingin Scandic Nordissa, jossa oli kyllä älytty luoda lapsiperheiden pelastus lasten buffet-pöydän muodossa. Muuten hotelli oli kyllä hieman... vaatimaton. Motellimainen. Jos on paremmin aikaa, yövy mieluummin kaupungin keskustassa.

Vinkki 3: Kolmårdenin safari-köysirataan on kesäkuumalla aikamoinen jonotus. Kannattaisikohan eläinpuistokierros aloittaa sieltä, aivan perimmäisestä nurkasta, ja sitten vasta kierrellä muiden eläinten meininkejä tsekkailemassa? Vem vet.

Perjantaina ajoimme Etelä-Ruotsin halki. Norrköpingin jälkeen pidimme ensimmäisen tauon Jönköpingissä. Laitoimme karttasovellukseen suuntimaksi "Piren, Jönköping" ja näin ohjauduimme Vätternin rantaan. Vieressä oli sopivasti Hamnparken, jossa lapset saivat hetken kiipeillä ennen lounasta. Lounastimme melko kivassa pienessä Kaffebönan-nimisessä kahvilassa, jossa sai rauhassa riekkua vanhan talojen ja aittojen muodostamalla sisäpihalla.

Vinkki 4: Ruotsissa tienvarsikuppilat ovat hieman paljon "köppääsiä". Kannattaa ennemmin suikahtaa liittymästä lähimpään taajamaan katsomaan, mitä sieltä löytyy. Kysy neuvoa paikallisilta, jotka yhytät puistossa, kun jälkikasvusi on ensin häiriköinyt heidän lapsiaan.

Matka jatkui Jönköpingistä Malmöhön ja matkan varrella pysähdyttiin pariin kertaan ravitsemaan sieluja ja nieluja mm. jätskillä. Tuolla ajopätkällä ei aiempienkaan kokemusten perusteella ole mitään nähtävää ja pitäisi ymmärtää välttää rahtaripaikkojen wc-tiloja. Malmössä oltiin illansuussa ja taas yövyimme vähän tylsästi Scandicissa. Sen siitä saa, kun koko vuoden kerää pisteitä, joita pitää sitten hampaat irvessä kesällä tuhlata. Scandic Malmö City on kuitenkin ihan hyvällä paikalla ja auton sai parkkihalliin yöpymään. Erikoisuutena oli perhehuoneen oma pieni keittiönurkkaus.

Vinkki 5: Malmö on oikeasti kiva kaupunki. Keskustassa on kiva kävelleskellä ja Ruotsin hintataso on suomalaiselle jopa edullisen oloinen. Jos joskus pääsisimme Vapaamatkustajan kanssa viikonloppulomalle, voisi tehdä niin, että lentäisi Kööpenhaminaan ja singahtaisikin viikonlopuksi siitä junalla nopsasti Malmöhön. Rautatieaseman lähellä oleva torni-Clarion voisi olla omiaan semmoisen reissun yöpymispaikaksi. Näkyisi ikkunoista Turning Torsokin. Lähellä on kiva, uusi kauppahalli, joka on tehty johonkin vanhaan satamarakennukseen. Sieltä saa kaikenlaista hip ja cool -lähiruokaa.

Lauantaiaamuna ajoimme Malmöstä Tanskan länsirannikolle mökkeilemään. Kirjoittelen mökkilomasta Tanskassa lisää myöhemmin. Ehkä. Jos ei tuuli vie minua ja matkakavereitani.

Lapsiperhe Costa del Solilla

Tulimme tietenkin hakemaan täältä aurinkoa ja lämpöä. Mutta ei liikaa kumpaakaan, jotta pikkunahkiaisemme eivät palaisi. Muuta emme oikein osanneet odottaa, kun viime vuoden visiitin jälkimaku oli jotenkin tunkkainen ja ennakkoluulojen sävyttämä: "Costa del Sol. Eläkeläisiä. Suomalaisia alkkiksia. Suomalaisia alkkiseläkeläisiä. Pyh ja pah."

Mutta tämä tämän kesän visiitti onkin ollut varsin positiivinen kokemus. Meillä on ollut... kivaa. Oho. Ollaan käyty siellä ja täällä, mutta ei menty pakolla tuonne. Ollaan menty lähinnä ruokailujen ehdoilla ja päiväunia on nukuttu siinä sivussa - jos on nukuttu ollenkaan. Arki on arkea täälläkin, mutta aurinko ja uima-allas tekevät siitä vähän siedettävämpää.

Aloitimme rauhallisesti. Kävimme ensimmäisellä viikolla Fuengirolan eläintarhassa, Torremolinoksen vesipuistossa sekä Benalmadenan huvipuistossa. Ihan iisi startti siis.

1. Fuengirolan eläintarha, Bioparc 

Kiitämme:
- varjoisia, vilpoisia kulkureittejä (hyvä kohde hellepäivänä!)
- söpöjä pikkuapinoita (söpöjä myös pehmoleluversioina)
- hurjien krokotiilien näkeminen livenä (makasivat lötköraatoina)


Moitimme:
- orangin samea katse
- jokseenkin kallishenkinen paikka
- krääsäkauppa, josta sai kiskoa 3-vuotiaan väkisin pois

Vinkki: Jos olet autolla matkassa, parkkeeraa Bioparcin parkkihalliin. Sen päällä olevassa puistossa, ihan siinä kirkon takana, on hyvä (ellei Fuengirolan paras?) leikkipuisto.


2. Torremolinoksen vesipuisto, Aqualand

Kiitämme:
- rantaelämän kaltainen elämys ilman hiekkaa housuissa
- isot Pepsit, ihan hyvät ruuat, saatavilla myös muuta kuin ranskiksia ja sipsejä
- laajat lastenallasalueet myös niille aivan pienimmille
- paljon espanjalaisia lapsiperheitä, siis myös paljon ääntä ja elämöintiä

Moitimme:
- yksi jono lipunmyyntiin, heti perään toinen jono lukkokaapin avaimen lunastamiseksi, sitten ryntäys syvemmälle puistoon, jossa kiersi erikseen miekkonen rahastamassa aurinkotuolivuokria (olisiko yhden luukun periaate mitään, häh?)
- vessojen ajoittainen epäsiisteys (ei mitään superällöä kuitenkaan)

Vinkki: Uimataidottomalle vesselille kannattaa varata kellukkeet mukaan, sillä puiston kyltit kehottivat pitämään semmoisia kaikissa vähänkin isommissa altaissa. Vauvoilla pitäisi olla uimavaippa.


3. Benalmadenan huvipuisto, Tivoli World

Kiitämme:
- lauantai-illan tunnelma oli oikein mukava: trooppinen ilta, paljon espanjalaisia perheitä, värivaloja ja kiljuntaa. You know, huvipuisto.
- monipuolisesti laitteita myös pienille hillujille
- ystävällinen henkilökunta

Moitimme:
- kaamea mökä mögäfoneista
- ruokatarjonta ei ollut mitään kovin hääviä
- lippujen hinnat ja pituussysteemit epäselvästi esillä
- pitkähkö matka parkkialueelta portille mäkimaastossa ja itse alueella myös paljon portaita, joten rattaiden kanssa joutuu aina mennä pisimmän kautta

Vinkki: Lippuja saa ostettua myöhemminkin puistossa olevista kopeista. Kannattanee ennen rannekkeen ostoa tsekata, tykkääkö Suomi-vekara espanjalaiseen vauhtiin viritetyistä huvipuistovempeleistä, jotta ei mene valuutta hukkaan. (Osa laitteista ryskytti siis härmäläiseen makuun varsin vinkeää vauhtia..!)


Eli kohteita on kierretty. Akvaarioon ei ehditty. Kivaa on silti ollut.

Holatsut vaan sullekin!

Herättelenpä henkiin uinuvan matkalaukkupedon ja totean, että we're back in business! Ja sen bisneksen nimi on siis matkailu! Hei me matkaillaan lapsen kanssa, osa 36 on siis taas tapahtunut ja niin kuin otsikosta saattaa päätellä, kohde on Espanja.

Tässä parin viime vuoden aikana emme ole olleet pelkästään kotona murjottamassa, vaan olemme olleet ainakin lumilomalla Lapissa, vähän Tukholmassa (taas), Espanjassa ja... synnytyslaitoksella. Kyllä. Matkailijoita ei olekaan enää kolme, vaan meitä on neljä. On siis Opas eli minä eli maailman kaikkitietävin matkailija. On Vapaamatkustaja eli mies, joka kantaa laukkuja. On Käsimatkatavara eli lapsi nro 1. Ja nyt on myös Nyssäkkä eli lapsi nro ykkösen pikkusisarus.

Tällä kombolla olemme päätyneet jälleen Espanjaan. Kohde valikoitui sillä perusteella, että täällä on mahdollisuus majailla klaanimme loma-asunnolla suomalaisten paratiisikaupungissa Fuengirolassa. Kävimme täällä ensimmäisen kerran v. 2014 keväällä ja nyt sitten vuotta myöhemmin buukkasimme matkamme näin elo-syyskuun vaihteeseen - ihan vain siksi, että Suomen heinäkuussa oli niin vilu. Ja koska emme jaksaneet muutakaan järjestää. Ja koska täällä asunnolla on kaikki lapsifasiliteetit kunnossa. Niin että siksi.

Mutta lähdetäänpäs Fuengirolaan... heti, kun saan tapas-mahani pois näppäimistön päältä.

Oho, syksy!

Onko elämää Italian jälkeen? Kesä meni varmaankin Italian-reissusta toipuessa, sillä emme juurikaan reissanneet. Olimme vain kotona, kotona, kotona ja muutaman kerran mökkeilemässä.

Tai no kävimmehän me Tukholmassa. Ja tietenkin kuninkaallisten häiden aikaan kesäkuussa. Lähdimme torstai-iltana Turusta Vikingin uudella Grace-laivalla ja olimme perillä Tukholmassa aamusella. Meillä oli mennen tullen inside double -hytti. Laiva oli kyllä siisti (vielä  ihanan hajuton!) ja vaikka parivuoteellinen hytti olikin ahdas kaikille pakaaseillemme ja matkarattaillemme, mahduimme toki yhden yön yöpymään kolmistaan samoilla pahnoilla.

Tukholmassa pyyhälsimme bussilla keskustaan ja hotelliimme. Oli ihan lomatunnelma, kun saimme syödä aamiaista rauhassa Clarion Hotelin cool lounge -tyylisessä aamiaisravintolassa. Rauhassa? Niin, pikkujätkä nukkui ensimmäisiä päiväuniaan laivareissun ja varhaisen herätyksen väsyttämänä.

Perjantaina Tukholmassa oli tosi nätti ilma. Viipotimme kaupungilla, shoppailimme hieman ja maistelimme ruokahäppeningin tarjoamia saaristolaismakuja Kungsträdgårdenissa. Pisimpään viihdyimme Humlegårdenissa suuren puun varjossa: puiston yhdellä laidalla on iso leikkipuisto ja jos meillä olisi ollut omat sgäggärät mukana, olisi voinut vaikka grillata kakkoslounaan leikkipuiston paistopisteellä. Tukholman kaupungin nettisivuilla on muuten kattavat tiedot kaikista leikkipuistoista ja -paikoista. Kätevää ja niin kovin virkamiesmäisen siistiä.

Humlegården ja taianomainen siitospuusto (=pöllyävät hahtuvat)

Lauantaina shoppailimme hieman enemmän, mutta päivän päätapahtuma oli tietenkin prinsessa Madeleinen ja Chrisinsä häät. Katsoimme vihkimisen hotellilla Käsimatkatavaran päiväunien aikaan, mutta sen jälkeen suuntasimme Gamla Staniin katsomaan hääkulkuetta. Näimme busseissa Danielin ja Carl Philipin sekä tietenkin Victorian. Ja näimme me itse hääparinkin.

Madde ja Chrisu

Tukholma on aina yhtä kiva. Ihana. Härligt. Uutta matkaa suunnitellessa. Pian. Snart. Ehkä minä niistä tulevista matkoistakin jaksan raportoida tänne Turistin katse -blogiin yhtä suurella tarmolla, kuin tästä Tukholman-matkasta. 

Ai niin...

Ai niin: päästiin me kotiin. Ja hyvin päästiinkin: lähtöaamuna ehdittiin kunnialla kentälle ja kun Käsimatkatavara nousun jälkeen nukahti, hän ei herännyt kuin vasta silloin, kun kone lähti laskuun. Ei haitannut, vaikka vieressä pienempi vauva huusi mahavaivojansa koko matkan, eivät haitanneet lentoemojen kärryt ja niitten kolinat: jäpikkä nukkui vaan.

Kotona on nyt siis oltu n. vapusta lähtien ja arki alkaa pikkuhiljaa rullaamaan. Tuliasiparmesaania on vielä jäljellä ja Italia-iltaakin on suunniteltu kavereiden kanssa.

Kai tämä tästä.

Päivä 26: Campagnanon antiikkimarkkinat ja il palio

Aurinko porottaa mukavan lämpöisesti eilisen myrskyn jälkeen. Rauhallinen sunnuntaitunnelma vallitsee myyntikojujen välissä.  Alkupäässä katua myydään perinteisiä italialaisia ruokia: tiskiin on nostettu salamimakkaroita, kokonaisia juustokiekkoja, leipää ja mantelikeksejä, hilloja, öljyjä, prosciuttoa ja porchettaa eli kokonaisena paistettua possua, jossa voi olla vaikka pippuritäyte. Ihmiset jonottavat herkkuja. Ostamme due panini con porchetta ja raavas myyjä alkaa veistellä possusta viipaleita sämpylän sisään. Leikkelyn lomassa hän ojentaa ostajalle maistiaisen lihasta veitsensä kärjellä, ja jatkaa sitten lihan latomista sämpylään. Istahdamme puistonpenkille syömään pikalounaan, ennen kuin lähdemme katsastamaan, mitä muuta sunnuntaimarkkinoilla on myytävänä.

Campagnano di Roman antiikki- ja keräilytavaramarkkinat järjestetään joka kuun viimeisenä sunnuntaina ja silloin paikalla on kymmenittäin (tai kylän oman mainostuksensa mukaan sadoittain) myyjiä. Tavaraa on ainakin myynnissä paljon: on huonekaluja, astioita, englantilaista posliinia, messinkisiä vetimiä ja kolkuttimia, levyjä, lehtiä ja kirjoja, koruja, vanhoja työkaluja, kolikoita, koko pöydän täydeltä keramiikkapöllöjä (kaikki erilaisia). Tavaramäärästä huolimatta myyntitunnelma on vielä seesteinen ainakin puoliltapäivin.

Vanhassa keskustassa möyrii vielä pikkukaivuri, joka tasoittaa hiekkaa pääkadulle: kyltit kertovat, että tänään bakkanaaliohjelmassa on il palio, laukkakisa. Kuuluisassa Sienan Il Paliossa kisaavat hevoset, mutta täällä Campagnanossa ratsuina ovat aasit. Pikkuhiljaa väkeä alkaa kerääntyä hiekoitetun laukkaradan aitojen vierille. Odotellaan. Syödään gelatoa odotellessa.

Ja sitten se alkaa! Kuuluu kuminaa, rummut lyövät tahtia. Kadun päästä avataan portit ja kulkue lähtee tulemaan meitä kohti. Ensin tulevat lippujenliehuttajat, jotka heittelevät isoja lippuja kepakoineen kohti taivaita. Liehuttelijat ovat nuoria (ja vahvoja, osa myös komeita!) miehiä trikoissaan. Sitten tulee muu joukkio. Joukkueita eli kyliä on kahdeksan, ja kaikilla on tunnuksena jokin eläin. Tunnus liehuu lippuna, kun joukkueet kulkevat pääkatua pitkin. Ensin tulee lippu, sitten kisa-aasi ja lopuksi sekalainen joukkio vanhoihin asuihin pukeutuneita kyläläisiä. Jokainen kylä esittelee jotain erikoisalaansa tai osaamistaan. Kaiuttimista koko aamupäivän raikunut kovaääninen musiikki on vaihtunut naisselostajan ääneen, joka luettelee kulkueeseen osallitujien nimiä ja kertoo muita taustatietoja. Välillä selostaja kehottaa: "Un applauso!"

Eri joukkueiden eli kylien tunnuksia

Joukkueet marssivat pääkadulle niin rauhalliseen tahtiin, että kun kaksi tuntia on kulunut, meidän on pakko lähteä koticasaan päiväunittamaan ja ruokkimaan Käsimatkatavara sekä pakkaamaan. Niinpä meiltä jää varsinainen kisa näkemättä, mutta näemmepähän ainakin kulkueväkeä ja taitavia lipunheittelijöitä. Niin ja muutaman aasinkin. Muita turisteja emme väkijoukossa kyllä tänään nähneet, joten tämä tämänpäiväinen palio varmaankin lasketaan semmoiseksi aidoksi elämykseksi.

Kadun ylle oli viritetty lippuja ja pääkadulle oli levitetty hiekkaa kisaa varten. Coopin parkkipaikalla muutama kulkuelainen poseerasi vielä erikseen minulle, Suomi-turistille. 

Päivä 25: Myrskyää

Koticasapäivä. Pesukonepäivä. Vesisadepäivä. Carrefourista-kotiinviemiset-päivä.

Laitetaan nyt edes kuvia viime päiviltä piristykseksi:

Viterbon taloja

Kyttäpoliisi kotikylän markkinoilla

(Kun otan kuvan paikallisista, selitän olevani suomalainen turisti ja kysyn "Posso?" ja otan kuvan vain, jos saan luvan. Kuvan ottamisen jälkeen näytän kuvaa myös poseeraajalle ja tietty kiitän kauniisti.)

Hieman huppelissa ollut viininmyyjä (oik.) "amorensa" (vas.) kanssa. Viini oli halpaa. (Ei kovin hyvää...)

Fontana di Trevi

Rooman turistilaumoja